Siirry pääsisältöön
LUOVUUDELLA – lastemme tulevaisuutta vahvistamaan?

John Dewey on todennut, että taiteellinen kulttuuriperintö, kuten vaikkapa keskiaikaiset Giotton maalaukset (kuvassa), ovat ihmiskunnan älyn ja luovuuden huipentuma. Taide kuten kirjallisuus, teatteri tai kuvataide ei ainoastaan totea, vaan se Deweyn mukaan ILMAISEE kulttuurisia tunnekokemuksiamme (Dewey Art as Experience 1934/ 2010). Tämän lisäksi taide ja luovuus syventää modernin psykologian tutkimustulosten valossa ymmärrystämme ja älyämme. Luovuus on itsestään selvä osa kulttuuriperintöämme, ja tärkeä osa aivojen kehitystä, mutta miksi luovuus ja taiteellinen taitavuus edelleen on koululaitoksessamme väheksytty ja teoria-aineiden ylivallan alle painettu? Miksi uusi ops korostaa luovuutta, mutta toisaalta peruskoulujen tuntikehyksestä taito- ja taideaineiden määrää vähennetään, ja teoria-aineita lisätään?


Giotto Bondone. Taivaaseen otto. 1300-luku. Scrovegni Chapel. Seinämaalaus.


Uudessa OPS:issa on luovuuden kannalta sekä kritisoitavaa että positiivisia piirteitä. Positiivista on, että luovuutta halutaan nyt kaikkiin oppiaineisiin sisälle. Luovuus mainitaan uudessa peruskoulun opsissa 142 kertaa. Se on siis moninkertaisesti suositumpi sana, kuin vaikkapa ilmiöt tai yhteisöllisyys, jotka nekin ovat arvokkaita uudistuvalle pedagogiikallemme. Luovuus on kuitenkin usein väärinymmärretty termi, sen tulkitaan usein tarkoittavan pientä askartelua ja muovailuvahasta tehtyjä lumikkoja. Tällöin luovuudelle myös helposti tulee leima, ettei siitä ole yhteiskunnalle tai taloudelle mitään hyötyä – sehän on vain sellaista pientä puuhastelua. Asia on todellisuudessa juuri päinvastainen. Luovuus on todellisuudessa kaiken talouden perusta. Aivotutkijoiden mukaan luovuus ja luova toiminta on lisäksi koko aivotoimintamme pohjana. Lisäksi luova toiminta parantaa ihmisen tunnetaitoja, jotka ovat tärkeitä myös lapsen kehityksessä.

Aivotutkija Katri Saarikivi voitti kilpailun uudesta innovaatiosta helsinkiläisessä suunnittelukilpailussa. Hänen ideansa (Nemo) on etsiä internetiin uusia tapoja ilmaista tunteita. Saarikivi on tutkinut erityisesti varhaisen musiikkiharrastuksen merkitystä lapsen kognitiiviselle kehitykselle. Lapsi jolle on laulettu, joka on itse saanut soittaa ja laulaa, ja joka on kuunnellut musiikkia, omaa tutkimuksen mukaan paremmat kognitiiviset taidot kuin verrokkiryhmänä ollut ryhmä, joka ei saanut kokea musiikkia (Saarikivi, 2015).

Pisa-tutkimus on esimerkki siitä, että edelleen vallitsevat teollisen ajan mekaanisen hyödykkeiden tuottamisen arvot koulutuksessamme, sillä sekä humanistiset että taito- ja taideaineet puuttuvat kokonaan Pisa-kilpailusta. Suomen laskevasta osaamisesta matematiikassa, äidinkielessä ja luonnontieteissä ollaan huolissaan, mutta sitä seikkaa ei tunnuta huomioivan, että luovat aineet vahvistaisivat lasten osaamista myös kovissa teoria-aineissa (kuvaaja), sillä luovuus vahvistaa aivokapasiteettia kokonaisuutena. Kirjeessään OECD:n Pisa -tutkimusjohtajalle monet tutkijat esittivät jo vuonna 2014 huolensa siitä, että Pisa korostaa liikaa matemaattis-luonnontieteellistä osaamista ja vähättelee tai sivuuttaa taidollisen, taiteellisen ja humanistisen osaamisen (tutkijoiden kirje OECD:n Pisa johtaja Andreas Schleischerille 2014).

Luovuus vahvistaa aivojen muistamiskapasiteettia, parantaa tunteiden hallintaa ja antaa väylän ilmaista itseä. Luovat aineet koulussa ovat kuvataide, musiikki, urheilu, kotitalous, draama, elokuva ja myös ATK tulisi mielestäni ehdottomasti laskea mukaan luovien aineiden joukkoon. Nämä aineet ovat peruskoulun päättäville tärkeitä, erityisesti silloin kun nuoret hakeutuvat ammatilliselle puolelle, sillä sinne sisäänpääsy on kiinni sekä lukuaineiden että taitoaineiden keskiarvosta. Ammatillinen koulutus onkin tärkeä luovuuden mahdollistaja. Hyvä ammattikoulutus vaikkapa visualistiksi tai pelisuunnittelijaksi antaa hyvät eväät tulevaisuuden työelämään.

Myös lukioissa on huomattu luovuus-buumi, ja monet lukiot ovat erikoistuneet tarjoamaan luovia oppiaineita. Lukioissa voi suorittaa myös kuvataidediplomeita, tai saada kurssimerkintöjä tanssista, elokuvataiteesta tai vaikkapa jonkin musiikki-instrumentin hyvästä hallinnasta. Minusta luovien aineiden ryntäys lukioihin on pelkästään positiivista, eikä se ole mitenkään poissa tiedollisista aineista. Luovuuden tulo tiedollisten aineiden rinnalle vaatii toki opettajilta ponnisteluja. Itsekin joustin oppiaineeni tuntitehtävistä erään oppilaani kohdalla, sillä hän ei useinkaan ehtinyt tanssikilpailujen vuoksi yhteiskuntaopin tunneille. Annoin nuorelle itsenäisiä tehtäviä, ja hän suoritti kurssini kunnialla ja pääsi ylioppilaaksi – ja on nyt upea esiintyvä tanssitaiteilija Ranskassa.

Tuntikehys on uuden ajan peruskoulun isoin pettymys, mitä tulee luovuuteen. Sekä ala- että yläkoulussa taito- ja taideaineita uudessa opsissa vähennetään - tilalle on laitettu lisää teoreettisia aineita. Teoria ja akateemisuus jyllää yhä enemmän peruskouluissa. Luovuudestakin on yritetty tehdä mekaanisesti opittavaa ainetta ja kuvitellaan, että yläkoululaiset eivät tarvitsisi tekstiilityöhön tai tekniseen työhön perehtymistä syventävillä kursseilla. Tämä on vaarallinen trendi kaiken oppimisen kannalta. Kuvitelma siitä, että oppiminen olisi kerralla tapahtuvaa, ja että mahdollisimman nopea oppiminen olisi tehokasta. Luovuutta tutkineiden aivotutkijoiden mukaan aivojen kapasiteetti kehittyy kerroksittain ja vaikkapa lastenlaulun toistaminen ja pitkäkestoinen harjoittelu luo siitä muistijäljen. Tavoitteena ei siis tulisikaan oppia jotakin asiaa salamannopeasti ja kertalukemalla, vaan oppia asia hyvin ja kerrata.

Negatiivista on myös, että monesti koulutuspolitiikasta päättävät olettavat luovuuden pulpahtavan teoreettisiin oppiaineisiin ikään kuin itsekseen, ilman että aineenopettajille annetaan mitään lisäkoulutusta luovuuteen. Itse olen käynyt taiteen alalla pitkän opintien Posion keramiikkakoulusta Lapin taideyliopistoon ja tiedän kantapään kautta, ettei taiteellinen ymmärrys synny tyhjästä ilman vahvaa harjaantuneisuutta. Kiinalainen tussitaiteilija voi käyttää kymmenen vuotta yhden siveltimenvedon harjoitteluun. Uusi ops olettaa, että tavallisesta aineenopettajasta yhtäkkiä sukeutuisi taideopettaja, joka ilman lisäkoulutusta voi tehdä englanninopiskelusta taidetta. OPS:in suunnittelijoilta ja opetushallinnolta on todennäköisesti tässä puuttunut ymmärrystä siitä, että luovuus on aivan yhtä vakavasti ja pitkäjänteisesti opiskeltava asia kuin vaikkapa matematiikan kaavatkin. Kukaan ei oleta, että joku osaisi opettaa matematiikkaa, jos opettaja ei ole matematiikkaan perehtynyt, mutta kenen tahansa oletetaan osaavan opettaa luovia aineita. Päättäjien tulisikin herätä ja aloittaa määrätietoinen luovuuskasvatukseen panostaminen! Se vaatii resursointia ja humanististen ja luovien alojen arvonnousua koulutuksessa! Luovuus syntyy taiteenaloihin perehtyneiden ihmisten työstä.

Liite: Kuvaaja: Suomen 15-vuotiaiden osaamistaso verrattuna OECD -keskiarvoon 2000-2015.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ILMIÖT ja ULKONA OPPIMINEN INNOSTAVAT - ILMIÖSANASTO
Olen historian ja yhteiskuntaopin opena täällä meren äärellä kovin innostunut ulkona oppimisesta, sekä kulttuuriympäristön oppimisesta. Työnantajani ja opetushallituksen myötämielisellä avustuksella saan parhaillaan osallistua myös koulutukseen, jossa mietitään, miten tutkia oppilaiden kanssa kulttuuriperintöä. Historian ilmiöitä ovat myös ne kulttuurin jäljet, jotka näkyvät ympäristössämme. Vaikkapa pikkukaupungin vanha hirsirakennus kätkee sisäänsä monia kertomuksia kulttuurista.

Minua innostavat uudet oppimismenetelmät, joihin voi myös sisällyttää digitaitojen oppimista. Pohjana uudessakin oppimisessa pidän tieteellistä jokaisen tieteenalan uusinta tutkimusta. Mielestäni on hyvä että lukiokoulutusta kehitetään opetusministeriön toimesta paremmin korkeakouluopetukseen valmentavaksi yleissivistäväksi opiskeluvaiheeksi.

Olen vetänyt usean vuoden ajan lukiolaisilleni arkeologian kurssia, ja arkeologiassa juuri tutkitaan ihmisen rake…
Kesälomasta virkistyneenä Luova Opettaja palaa koulun ääreen pohtien itseohjautuvuutta. Ainahan edes aikuiset eivät itseohjaudu, vaan lenkkeilyn sijasta sitä löhähtää sohvalle, ja tutkimuskirjallisuuden sijasta ope uppoutuu kiehtovaan keskiajasta kertovaan romaaniin.

Mediakohua nostatti koulujen alkajaisiksi median laajasti uutisoima aihe: pieneltä yksityisen koulun alakoululaiselta oli artikkelin kertoman mukaan vaadittu aivan itse ohjaamaan omaa oppimistaan ja oppilaan oli esimerkiksi pitänyt itse laatia viikkosuunnitelmat oppimiselleen. Tätä oli edellytetty, vaikka oppilas oli kärsinyt muistiongelmista ja olisi tarvinnut tukevampaa ohjaavaa otetta. (Yle artikkeli: Antje Tolpo 16.8.2019. Linkki ylen uutiseen itseohjautuvuudesta.)

Kun mediakohu itseohjautuvuudesta ja opsista laantuu, niin nyt olisi aika kasvattajien ja kasvatuksen johdon rauhassa pohtia, minkä verran oikein on sopiva määrä itseohjautumista luokkatilanteessa. Onko alakoululainen, tai yläkoululainen itseohjautuva oman…

Peruskoulu - valoa kohti

Koulu on majakka, johon liian moni haluaa majakanvartijaksiKokenut peruskoulun kehittäjä Martti Hellström kirjoitti blogissaan: Pedagogiikkaa ja koulupolitiikkaa (7.9.19), että opetushallituksesta oli tullut hänelle kutsu tapaamiseen, jossa OPH toteaa, että: "Tarkoituksena on pohtia, miten voisimme vaikuttaa yleiseen mielikuvaan perus-opetuksesta ja ehkäistä perusopetusta koskevaa huolipuhetta ja lisätä toimijoiden keskinäistä luottamusta." Martti myös kyseli facebookissa, mitä kollegat ovat peruskoulusta mieltä. Opetushallituksen reaktio kertoo aidosta huolesta peruskoulun tilasta Suomessa. Opettajien ääni hukkuu usein median ja hallinnon vuoropuheluun, joten päätin peruskoulun ja lukion kokeneena opettajana kirjoittaa aiheesta tämän pohtivan blogitekstin.

Loimme 1970-luvulla hienon järjestelmän, jossa jokainen lapsi ja nuori saa käydä yhdeksän vuotta erinomaista koulua korkeasti koulutettujen luokan- ja aineenopettajien johdolla. Suomalainen peruskoulu on edelleen majakka…