Peruskoulu - valoa kohti

Kesälomasta virkistyneenä Luova Opettaja palaa koulun ääreen pohtien itseohjautuvuutta. Ainahan edes aikuiset eivät itseohjaudu, vaan lenkkeilyn sijasta sitä löhähtää sohvalle, ja tutkimuskirjallisuuden sijasta ope uppoutuu kiehtovaan keskiajasta kertovaan romaaniin.

Mediakohua nostatti koulujen alkajaisiksi median laajasti uutisoima aihe: pieneltä yksityisen koulun alakoululaiselta oli artikkelin kertoman mukaan vaadittu aivan itse ohjaamaan omaa oppimistaan ja oppilaan oli esimerkiksi pitänyt itse laatia viikkosuunnitelmat oppimiselleen. Tätä oli edellytetty, vaikka oppilas oli kärsinyt muistiongelmista ja olisi tarvinnut tukevampaa ohjaavaa otetta. (Yle artikkeli: Antje Tolpo 16.8.2019. Linkki ylen uutiseen itseohjautuvuudesta.)

Kun mediakohu itseohjautuvuudesta ja opsista laantuu, niin nyt olisi aika kasvattajien ja kasvatuksen johdon rauhassa pohtia, minkä verran oikein on sopiva määrä itseohjautumista luokkatilanteessa. Onko alakoululainen, tai yläkoululainen itseohjautuva oman oppimisensa ohjaaja, vai ovatko opsin laatineet hallintosedät, ja -tädit olettaneet liikoja lasten taidoista ohjata omaa oppimistaan?
Mitä ops sitten sanoo itseohjautuvuudesta?

Ensiksi ops sanoo: Oppilasta ohjataan tiedostamaan omat tapansa oppia ja käyttämään tätä tietoa oppimisensa edistämiseen. - Kumpikin tavoite on hyvä. Opsissa EI jätetä pientä oppijaa ohjaamaan oppimista itse, vaan siinä on lause: "oppilasta ohjataan". Opettajan pitää siis tarkalla silmällä ja korvalla seurata ja tukea itseohjautuvuusprosessia. Tätä ohjaavan opettajan roolia tulisi myös koulun johdon korostaa ja tukea jokaista opettajaa ohjaajaksi.

Toinen olennainen opetussuunnitelman neuvo on, että: Oppimisprosessin aikana hän (oppilas) oppii työskentely- ja ajattelutaitoja sekä ennakoimaan ja suunnittelemaan oppimisen eri vaiheita. - Ops ei siis kuvittele lapsen olevan valmis oppija, vaan korostaa sitä, että lapsi vasta vähitellen oppimisprosessin ja aikuisten tuen avulla oppii oppimaan.  Eli ei ole kiire vielä kahdeksan kesäisenä osata kaikkea itse, vaan lapsen tulee saada ja hän tarvitsee aikuisten tuen oppimiselle!

Loppupäätelmä: A) Kaikki muksut eivät tosiaankaan jaksa aina itseohjautua (eivät edes aikuiset ole kovin hyviä itseohjautumaan). B) Uusi ops ei edellytä, että lapsi jätettäisiin liian varhain oppimaan kaiken ihan ite. C) Oman oppimisen haltuunoton hyviä puolia ei tule unohtaa. Esimerkiksi kasvatustutkija Antti Moilanen on blogissaan: Koulu ja sivistys, nostanut esille, että nykykoulussa oppilaan tulisi saada osallistua mahdollisimman paljon oman oppimisensa suunnitteluun. Antti Moilanen oppilaiden osallistamisesta blogissa: Koulu ja sivistys. Aikuisen ohjaajan merkitystä lapsen ja nuoren opintien tukijana tämä Antin esille nostama lapsen osallistaminen ei tietenkään poista. Lapsi saa oppia ihan itse, mutta aikuisen opettajan tai vanhemman tulee tukea silti oppimista. Lasta ei pidä jättää yksin oppimaan!