Peruskoulu - valoa kohti

Koulu on majakka, johon liian moni haluaa majakanvartijaksi

Kokenut peruskoulun kehittäjä Martti Hellström kirjoitti blogissaan: Pedagogiikkaa ja koulupolitiikkaa (7.9.19), että opetushallituksesta oli tullut hänelle kutsu tapaamiseen, jossa OPH toteaa, että: "Tarkoituksena on pohtia, miten voisimme vaikuttaa yleiseen mielikuvaan perus-opetuksesta ja ehkäistä perusopetusta koskevaa huolipuhetta ja lisätä toimijoiden keskinäistä luottamusta." Martti myös kyseli facebookissa, mitä kollegat ovat peruskoulusta mieltä. Opetushallituksen reaktio kertoo aidosta huolesta peruskoulun tilasta Suomessa. Opettajien ääni hukkuu usein median ja hallinnon vuoropuheluun, joten päätin peruskoulun ja lukion kokeneena opettajana kirjoittaa aiheesta tämän pohtivan blogitekstin.

Loimme 1970-luvulla hienon järjestelmän, jossa jokainen lapsi ja nuori saa käydä yhdeksän vuotta erinomaista koulua korkeasti koulutettujen luokan- ja aineenopettajien johdolla. Suomalainen peruskoulu on edelleen majakka, joka johdattaa suomalaisen 7-16 -vuotiaiden ikäluokan eteenpäin oman elämänsä koulutusvalinnoissa.

Koululaitoksemme on kehittynyt ajan mukana, ja nykyisin kiinnitetään paljon huomiota oppijaan ja muiden muassa inkluusioon, kolmiportaiseen tukeen, ja yksilöllisiin opinpolkuihin, sekä oppilaiden oman oppimisen taidon ja omajohtoisuuden kehittymiseen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana, on koulutukseen tullut vahvasti mukaan digitaalisuus, ja jo monella yläkoululla on käytössä jokaisella oppijalla omat padit tai läppärit. Lukioissa läppäri on pakollinen, koska jo kurssikokeet ja ylioppilaskokeet ovat kokonaan digitaalisia.

Opettajan vaiko oppijan johdolla? 

Toisinaan digitaalisuudessa on menty harhaan, kun on liian vahvasti uskottu opiskelijan itse osaavan etsiä netin suosta tarpeelliset tiedot. Tällöin on kuviteltu, ettei nuori tai lapsi tarvitse enää ihmistä ohjaamaan ja opettamaan, kun robotti opettaa. Linkki - Näin robotit opettavat Japanissa

Yllättäen kuitenkin ihmisyys on palaamassa opetukseen, kun on huomattu, etteivät ihmislapset opikaan kaikkea koneelta. Lappeenrannassa eräässä yksityiskoulussa tänä vuonna esimerkiksi eräs nuori koki, ettei saanut avoimessa oppimisympäristössä ja oppilasjohtoisessa opetuksessa padien avulla tarpeeksi tukea oppimiseensa. Niinpä nuoren vanhemmat päättivät siirtää lapsen traditionaalisempaan, opettajajohtoista metodeja käyttävään kouluun. Myös lapsipsykologian tutkijat älähtivät, ja totesivat, että lapsen aivot kehittyvät hitaasti, ja tarvitsevat aikuisen tukea, jotta oppiminen sujuu. Linkki - YLE kokosi artikkeliinsa professorien mietteitä

Toisaalta kasvatuksen tutkijat ovat nostaneet esille, että autoritaarisen opetuksen aika on ohi, ja juuri oppijalähtöisyys johtaisi parempiin tuloksiin oppimisessa. Kasvatukseen onkin muodostunut kaksi pientä mutta äänekästä kuppikuntaa. Populistiset ääriliikkeet haluavat palattavan 1950-luvun jämptiin kasvatukseen, kun taas vapaan, avoimen, ja demokraattisen kasvatuksen kannattajat haluavat koulun, jossa lapset voivat edetä omatahtisesti ja ilman aikuisten jatkuvaa kontrollia ja osaamisen arviointia.

Liian paljon kokeita ja arvioitavia kotitehtäviä voikin hidastaa oppimista. Toisaalta mikäli suorituksia ei koskaan arvioida, tai arviointi on hyvin epämääräistä, voi oppijalle jäädä epäselväksi se, mitä pitikään oppia. Arvioinnissa erinomaisen metodin on kehittänyt matemaatikko Pekka Peura, joka on laatinut järjestelmän, jossa oppija valitsee aluksi sen tason, mihin pyrkii. Kun oppija tietää selkeästi, mihin on pyrkimässä, ja miten tavoitteisiin pääsee, ja palaute (ja vertaisarviointi) on jatkuvaa, hän voi tehdä tietoisia valintoja oppimisensa suhteen. Peura kehitti mallinsa lukioon, mutta tällaisesta arvioinnista voisi ottaa mallia myös peruskoulun kehittämiseen. Linkki - Pekka Peura arvionnista

Joissakin maissa kaikki huomio on kiinnitetty älypuhelimiin, ja lasten vieroittamiseen niistä, jotta lapsi edes hetken keskittyisi opiskelemaan. Tässäkin kasvatuksen ääripäät ovat eri linjoilla. Konservatiivit haluavat kouluja, joissa ei käytetä kännyköitä, kun taas demokraattisen ja avoimen oppimisympäristön kannattajat katsovat, että älykännykät ja padit ovat loistavia oppimisen tukijoita.

Koulutuksen arvottamiseen ja kehittämiseen liittyy myös vahvasti aatteellinen ja uskonnollinen indoktrinaatio. Ilmastodenialistit, ihmisen seksuaalisuuden heteronormatiivisuuteen rajaavat, sekä ääriuskonnolliset liikkeet, haluavat oman agendansa nousevan myös koulutuksessa keskiöön. Suomessa voimakkaasti konservatiivisten ääriajattelijoiden agendaa koulutukseen ajava äänekäs joukko ei ole saanut vahvaa jalansijaa, vaan opetushallitus ja opetusministeriö ovat tasa-arvoisen kasvatuksen kannalla. Toisin on esimerkiksi Yhdysvalloissa, joissa lapsen opiskelupaikka jo varhain valitaan sen mukaan, onko koulu omaa poliittista ja uskonnollista linjaa ajava. Luostarikoulutus on vahvoilla edelleen. Tällöin vanhemmat varmistavat sen, ettei jälkipolven ajattelu muutu ollenkaan vanhempien arvoista. Linkki - Amerikassa konservatiivivanhemmat valitsevat konservatiivisen koulun

Valoa kohti

Suomessa ei tulisi mennä maailman mallin mukaiseen rajattuun bloggi-ajatteluun. Peruskoulumme vahvuus on ja tulee olemaan tasa-arvoinen koulutus kaikille taustasta riippumatta. Peruskoulua tulee kehittää tutkimusperustaisesti, jotta nuoremme saavat edelleen maailman parhaan koulutuksen. Myös opettajia ja vanhempia tulee tukea kasvatustyössä. Tärkeää on että kasvatustyötä tekevien palkkaus nousee säälliselle tasolle. Alle parin tonnin palkoilla harva opettaja jaksaa tehdä työtä. Heikko palkkaus onkin omiaan hidastamaan opettajan ammatin vetovoimaa, ja halua kehittää työtä. Viime aikaisessa uutisoinnissa onkin nostettu esille erityisesti pula luokanopettajista ja matematiikan opettajista.

Myöskään opettajakoulutuksen koulutuspaikat eivät täyty entisen tahtiin. Nuoria kiinnostaa enemmän toimiminen vaikkapa lääkäreinä tai lakimiehinä, sillä siinä alkupalkkakin on usein monikertainen opettajan palkkaan nähden. Palkan ohella tärkeää olisi antaa opettajien kouluttaa itseään haluamaissaan koulutuksissa ja tähän voisi käyttää palkallista työaikaa. Singaporessa opettaja saakin käyttää 50% työajastaan työnsä kehittämiseen ja kouluttautumiseen, sekä suunnitteluun, ja vain 50% työjasta on varsinaista opetustyötä. OAJ on myös nostanut esille opettajien työhyvinvoinnin, joka on nostettu teemaksi lukuvuodelle 2019-2020. Linkki - OAJ on valinnut teemaksi opettajien työhyvinvoinnin

Ryhmäkokoja ei tule kasvattaa liian isoiksi, sillä isossa ryhmässä ihminen ei opi yhtä tehokkaasti kuin pienessä. Luokalle jättäminen pari kertaa peruskoulun aikana johtaa siihen, että nuori on 18 vuotias keskiasteen alussa. Tulisikin miettiä, miten ihan oikeasti voisimme luoda oppimismetodin, jossa kaikki nuoret saataisiin vähintään 10 vuodessa oppimaan peruskoulun oppimäärä. Oppijaa ei tule jättää yksin, mutta toisaalta omatahtista oppimista tulee vahvistaa. Tässä voisimme tietoisesti kehittää myös uusia arvioinnin tapoja, joita vaikkapa blogitekstissä edellä mainittu matematiikan opettaja Pekka Peura on kehittänyt.

Moni kasvatusalan ihminen haluaa tietoisesti kehittää suomalaista peruskoulua. Opetushallitus on kehittämässä muidenmuassa arviontijärjestelmää tasapuoliseksi. Uusi hallitus ja opetusministeri Li Andersson haluavat panostaa koulutukseen. Myös oppositiopuolueet ovat vahvasti nyt puhumassa koulutuksen puolesta. Toivokaamme, että koulutusta kuitenkin kehitetään yli puoluerajojen, eikä siitä tule eturistiriitojen kenttää. Hyvää suomalaista peruskoulua kannattaa kehittää edelleen lasten tasa-arvon ja luovuuden sekä omatahtisen ohjatun oppimisen pohjalta! Ohessa kuvassa tiivistettynä ne seikat, joilla mielestäni peruskoulua tulisi kehittää 2020-luvun Suomessa. Kaikki yhdessä ja samaan suuntaan - valoa kohti.