Peruskoulu - valoa kohti

Luovuuspedagogiikan tietä kulkemaan - Dewey ja Freinet

Kasvatus ja koulutus ovat usein julkista toimintaa ja niitä säätelee jokaisen maan lainsäädäntö ja politiikka. Tämän ohella kasvatus on sidoksissa historiallisiin kasvatuksen tapoihin. Luovuuskasvatus kohtaakin usein haasteena sekä julkisen vallan sille asettamat rajoitteet että historiallisen painolastin, joka koulutukseen liittyy. Jotta luovuudelle kasvatuksessa tulisi tilaa, olisikin tiedostettava ne reunaehdot ja entiteetit, jotka luovuuden pääsyä kasvatuksen ytimeksi ovat olleet hidastamassa.

John Dewey on korostanut, että yhteisöillä on taipumusta määrittää sitä, miten yhteisön jäsenet toimivat. Kasvatus on Deweyn mukaan jatkumoa sille, miten yhteisö muokkaa jäsenistään omaan ideologiaansa sopivaa ainesta (Dewey 2006, 1947). Kun tarkastelemme suomalaista koulujärjestelmää on selkeästi havaittavissa nämä John Deweyn korostamat kolme piirrettä:

1. Kasvatus on julkisen vallan ohjaamaa

2. Kasvatus nojaa historiallisin kasvatustapoihin

3. Kasvatus on yhteisön ideologista pyrkimystä saada jäsenensä toimimaan osana yhteisöä

Taiteen merkitys yhteisölle ja yksilölle on suuri. John Dewey on todennut, että taiteessa ja mielikuvituksessa piilevät mielekkäämmän tulevaisuuden ensimmäiset idut. Samalla kuitenkin ehtona on, että taide on vapaata. Kontrolloitu ja institutionalisoitu taide ei välttämättä kykene muuttamaan vallitsevaa yhteiskuntaa, sillä se on instituution määrittämää (Dewey 2010, 1934). 

Deweyn vapaan taiteen ideaalista tarkasteltuna niin koululaitos kuin instituutiot, kuten vaikkapa Guggenheim -museo, edustavat vangittua taidetta, eivätkä siten välttämättä kykene uudentamaan yhteiskuntaa. Ajattelun ja taiteen kehityksen kannalta, vapaus on sen ensimmäinen ehto. 

John Deweyn ohella myös Célestin Freinet lasketaan luovuuspedagogiikan kehittäjiin. Tiina Herlin nostaa artikkelissaan: "Lapsi ja oppiminen - Freinetpedagogiikkaa hahmottamassa", miten freinetpedagogiikka on työn pedagogiikkaa. Lapsi oppii vain tekemällä. Perustana on, että lapsella itsellään on halua ja kyky oppia. Autoritaarisen ja vapaan luovan koulun eroja voisi pohtia vertaamalla tavallista maantietä ja jäätietä. Maantiellä kulkemista rajaavat tienpenkat. Autoritaarisessa katederikoulussa oppimista rajaa opettajan auktoriteetti ja koulun institutionaalinen rakenne. Liikennevalot pysäyttävät auton, kun risteykseen ei haluta vaaratilanteita. 

Jäätie taas syntyy, kun ihmiset valitsevat jonkin reitin jäätyneen järven yli. Järven jäällä ajettaessa ei ole liikennemerkkejä, tienpenkkoja, eikä katuvaloja. Jäällä liikkuessa ihminen oppii oma-aloitteisuutta, eikä voi luottaa yhteiskunnan ohjaavaan vaikutukseen. Toki jäätiellekin voidaan asettaa vaikkapa havunoksia hennoiksi merkeiksi siitä, mistä kannataa kulkea. Vapaassa luovuuskasvatuksessa lapsi oppii, kun hän itse ja luonto asettavat rajat liikkumiselle. Luonnossa kulkevalle kehittyy myös vahva kyky aitojen valintojen tekemiseen.