Siirry pääsisältöön

Luovuuspedagogiikan tietä kulkemaan - Dewey ja Freinet

Kasvatus ja koulutus ovat usein julkista toimintaa ja niitä säätelee jokaisen maan lainsäädäntö ja politiikka. Tämän ohella kasvatus on sidoksissa historiallisiin kasvatuksen tapoihin. Luovuuskasvatus kohtaakin usein haasteena sekä julkisen vallan sille asettamat rajoitteet että historiallisen painolastin, joka koulutukseen liittyy. Jotta luovuudelle kasvatuksessa tulisi tilaa, olisikin tiedostettava ne reunaehdot ja entiteetit, jotka luovuuden pääsyä kasvatuksen ytimeksi ovat olleet hidastamassa.

John Dewey on korostanut, että yhteisöillä on taipumusta määrittää sitä, miten yhteisön jäsenet toimivat. Kasvatus on Deweyn mukaan jatkumoa sille, miten yhteisö muokkaa jäsenistään omaan ideologiaansa sopivaa ainesta (Dewey 2006, 1947). Kun tarkastelemme suomalaista koulujärjestelmää on selkeästi havaittavissa nämä John Deweyn korostamat kolme piirrettä:

1. Kasvatus on julkisen vallan ohjaamaa
2. Kasvatus nojaa historiallisin kasvatustapoihin
3. Kasvatus on yhteisön ideologista pyrkimystä saada jäsenensä toimimaan osana yhteisöä

Taiteen merkitys yhteisölle ja yksilölle on suuri. John Dewey on todennut, että taiteessa ja mielikuvituksessa piilevät mielekkäämmän tulevaisuuden ensimmäiset idut. Samalla kuitenkin ehtona on, että taide on vapaata. Kontrolloitu ja institutionalisoitu taide ei välttämättä kykene muuttamaan vallitsevaa yhteiskuntaa, sillä se on instituution määrittämää (Dewey 2010, 1934). 

Deweyn vapaan taiteen ideaalista tarkasteltuna niin koululaitos kuin instituutiot, kuten vaikkapa Guggenheim -museo, edustavat vangittua taidetta, eivätkä siten välttämättä kykene uudentamaan yhteiskuntaa. Ajattelun ja taiteen kehityksen kannalta, vapaus on sen ensimmäinen ehto. 

John Deweyn ohella myös Célestin Freinet lasketaan luovuuspedagogiikan kehittäjiin. Tiina Herlin nostaa artikkelissaan: "Lapsi ja oppiminen - Freinetpedagogiikkaa hahmottamassa", miten freinetpedagogiikka on työn pedagogiikkaa. Lapsi oppii vain tekemällä. Perustana on, että lapsella itsellään on halua ja kyky oppia. Autoritaarisen ja vapaan luovan koulun eroja voisi pohtia vertaamalla tavallista maantietä ja jäätietä. Maantiellä kulkemista rajaavat tienpenkat. Autoritaarisessa katederikoulussa oppimista rajaa opettajan auktoriteetti ja koulun institutionaalinen rakenne. Liikennevalot pysäyttävät auton, kun risteykseen ei haluta vaaratilanteita. 

Jäätie taas syntyy, kun ihmiset valitsevat jonkin reitin jäätyneen järven yli. Järven jäällä ajettaessa ei ole liikennemerkkejä, tienpenkkoja, eikä katuvaloja. Jäällä liikkuessa ihminen oppii oma-aloitteisuutta, eikä voi luottaa yhteiskunnan ohjaavaan vaikutukseen. Toki jäätiellekin voidaan asettaa vaikkapa havunoksia hennoiksi merkeiksi siitä, mistä kannataa kulkea. Vapaassa luovuuskasvatuksessa lapsi oppii, kun hän itse ja luonto asettavat rajat liikkumiselle. Luonnossa kulkevalle kehittyy myös vahva kyky aitojen valintojen tekemiseen.  


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ILMIÖT ja ULKONA OPPIMINEN INNOSTAVAT - ILMIÖSANASTO
Olen historian ja yhteiskuntaopin opena täällä meren äärellä kovin innostunut ulkona oppimisesta, sekä kulttuuriympäristön oppimisesta. Työnantajani ja opetushallituksen myötämielisellä avustuksella saan parhaillaan osallistua myös koulutukseen, jossa mietitään, miten tutkia oppilaiden kanssa kulttuuriperintöä. Historian ilmiöitä ovat myös ne kulttuurin jäljet, jotka näkyvät ympäristössämme. Vaikkapa pikkukaupungin vanha hirsirakennus kätkee sisäänsä monia kertomuksia kulttuurista.

Minua innostavat uudet oppimismenetelmät, joihin voi myös sisällyttää digitaitojen oppimista. Pohjana uudessakin oppimisessa pidän tieteellistä jokaisen tieteenalan uusinta tutkimusta. Mielestäni on hyvä että lukiokoulutusta kehitetään opetusministeriön toimesta paremmin korkeakouluopetukseen valmentavaksi yleissivistäväksi opiskeluvaiheeksi.

Olen vetänyt usean vuoden ajan lukiolaisilleni arkeologian kurssia, ja arkeologiassa juuri tutkitaan ihmisen rake…

Kuopiossa wanhaa ja uutta kaswatusta etsimässä

Luovaa oppimista Open hiihtoviikko on pyörähtänyt mukavasti. Matkustelin VR:n ja Pendolinojen suosiollisella avustuksella Kuopioon ja tutustuin ammattikorkea-asteen opetukseen kansainvälisessä seminaarissa. Peda-creation -seminaarin ohessa sain tutustua poikani Ismon opinahjoon Savonia-ammattikorkeakouluun.

Ammattikorkeat ovat olleet huomion kohteena johtuen siitä, että koko ammatillinen opetus on mullistuksen kourissa. Viimeisin AMK:ia koskenut iso uutinen oli, että opetushallitus alkaa tukea yliopistoja ostamaan osa opetuspalveluista ammattikorkeakouluista. Tähän yliopistoissa suhtauduttiin ymmärrettävästi nihkeästi. Yliopistotkin kun ovat olleet säästöpaineiden kohteena pitkään, ja osa niistä kokee ammattikorkeakoulut rahoituksesta kilpailevina tahoina.

Viikko Savonia-ammattikorkeakoulussa vahvisti kuitenkin jo aiemmin omaksumaani käsitystä, että ammattikorkeakouluissa annetaan laadukasta ylempää ammatillista koulutusta ja alempaa korkea-asteen koulutusta useilla eri aloilla. Minu…
Opettaja on luoto meressä Luovan Oppimisen Koulu - luonto oppimisen tilana
Uudessa opetussuunnitelmassa eräs opittava tärkeä asia on kestävä ja luontoa kunnioittava toiminta. Luonto on aina ollut minulle luovuuden lähde. Ilman luontoa ei ole ihmistä. Kasvattajana olen tehnyt lasten kanssa lukuisia museo- ja luontopolkuja. 
Rakastan myös valokuvaa ja sen avulla jokainen voi kertoa omaa tarinaansa. Kaikki osaavat kuvata, ja jokaisen kuvat ovat hienoja. Valokuva on demokraattinen väline.
Kevään Educa-tapahtumassa Helsingissä sain taas uusia vinkkejä digitaalisten luontoelämysten kehittelyyn. Mietin valmiiksi viisi erilaista teemaa luontoretkille. Teemoista voi ottaa kuvia ja rakentaa niiden pohjalta kertomus kuvaan. Luonto on tasaveroinen auttaja ja henkinen voimanlähde jokaiselle ihmiselle.
Mietin teemat sopiviksi ihan minkä ikäiselle vain. 
1. Portaat ja kasvamisen teema 2. Puun oksat ja muistaminen 3. Onni ja puiden vahvat rungot 4. Maan ja veden raja ja ihmisen henkiset rajat 5. Ran…