Siirry pääsisältöön

ILMIÖT ja ULKONA OPPIMINEN INNOSTAVAT - ILMIÖSANASTO


Olen historian ja yhteiskuntaopin opena täällä meren äärellä kovin innostunut ulkona oppimisesta, sekä kulttuuriympäristön oppimisesta. Työnantajani ja opetushallituksen myötämielisellä avustuksella saan parhaillaan osallistua myös koulutukseen, jossa mietitään, miten tutkia oppilaiden kanssa kulttuuriperintöä. Historian ilmiöitä ovat myös ne kulttuurin jäljet, jotka näkyvät ympäristössämme. Vaikkapa pikkukaupungin vanha hirsirakennus kätkee sisäänsä monia kertomuksia kulttuurista.

Minua innostavat uudet oppimismenetelmät, joihin voi myös sisällyttää digitaitojen oppimista. Pohjana uudessakin oppimisessa pidän tieteellistä jokaisen tieteenalan uusinta tutkimusta. Mielestäni on hyvä että lukiokoulutusta kehitetään opetusministeriön toimesta paremmin korkeakouluopetukseen valmentavaksi yleissivistäväksi opiskeluvaiheeksi.

Olen vetänyt usean vuoden ajan lukiolaisilleni arkeologian kurssia, ja arkeologiassa juuri tutkitaan ihmisen rakentaman kulttuurin jäänteitä. Tutkimuskohteena on niin maisema, esineet kuin ihmisten muistot. Arkeologi käyttää sekä konkreettista kaivamista lapioilla (Learning by Doing), että teknisiä tutkimusmetodeja. Vaikkapa Lidar -satelliittien avulla tehdään keilakuvausta alueen kartoittamiseksi.

Meillä kouluilla on paljon opittavaa arkeologian monitieteisistä ja oppiainerajat ylittävistä metodeista. Arkeologi tarvitsee kemiaa, matematiikkaa, fysiikkaa, biologiaa, historiaa. Historian alalla arkeologia on tärkeä arjen historian esille nostaja, sillä kirjoitettu historia on usein voittajien ja johtajien historiaa.

Mietin kulttuuriympäristön kurssiamme varten myös toimivinta oppimisen metodia ja sitä varten kartoitin oppimisen uusinta sanastoa. Ilmiöiden oppiminen on kirjattu opetussuunnitelmaankin, joten ilmiöpohjaiseen oppimiseen varmasti nojaan kurssilla. Ilmiöpohjainen oppiminen mahdollistaa monenlaisen oppimisen - ja innostaa oppimaan uutta.

ILMIÖSANASTO

















Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuopiossa wanhaa ja uutta kaswatusta etsimässä

Luovaa oppimista Open hiihtoviikko on pyörähtänyt mukavasti. Matkustelin VR:n ja Pendolinojen suosiollisella avustuksella Kuopioon ja tutustuin ammattikorkea-asteen opetukseen kansainvälisessä seminaarissa. Peda-creation -seminaarin ohessa sain tutustua poikani Ismon opinahjoon Savonia-ammattikorkeakouluun. Ammattikorkeat ovat olleet huomion kohteena johtuen siitä, että koko ammatillinen opetus on mullistuksen kourissa. Viimeisin AMK:ia koskenut iso uutinen oli, että opetushallitus alkaa tukea yliopistoja ostamaan osa opetuspalveluista ammattikorkeakouluista. Tähän yliopistoissa suhtauduttiin ymmärrettävästi nihkeästi. Yliopistotkin kun ovat olleet säästöpaineiden kohteena pitkään, ja osa niistä kokee ammattikorkeakoulut rahoituksesta kilpailevina tahoina. Viikko Savonia-ammattikorkeakoulussa vahvisti kuitenkin jo aiemmin omaksumaani käsitystä, että ammattikorkeakouluissa annetaan laadukasta ylempää ammatillista koulutusta ja alempaa korkea-asteen koulutusta useilla eri aloilla...
Opettaja on luoto meressä Luovan Oppimisen Koulu - luonto oppimisen tilana Uudessa opetussuunnitelmassa eräs opittava tärkeä asia on kestävä ja luontoa kunnioittava toiminta. Luonto on aina ollut minulle luovuuden lähde. Ilman luontoa ei ole ihmistä. Kasvattajana olen tehnyt lasten kanssa lukuisia museo- ja luontopolkuja.  Rakastan myös valokuvaa ja sen avulla jokainen voi kertoa omaa tarinaansa. Kaikki osaavat kuvata, ja jokaisen kuvat ovat hienoja. Valokuva on demokraattinen väline. Kevään Educa-tapahtumassa Helsingissä sain taas uusia vinkkejä digitaalisten luontoelämysten kehittelyyn. Mietin valmiiksi viisi erilaista teemaa luontoretkille. Teemoista voi ottaa kuvia ja rakentaa niiden pohjalta kertomus kuvaan. Luonto on tasaveroinen auttaja ja henkinen voimanlähde jokaiselle ihmiselle. Mietin teemat sopiviksi ihan minkä ikäiselle vain.  1. Portaat ja kasvamisen teema 2. Puun oksat ja muistaminen 3. Onni ja puiden vahvat rungot 4. Maan ja veden r...
Kesälomasta virkistyneenä Luova Opettaja palaa koulun ääreen pohtien itseohjautuvuutta. Ainahan edes aikuiset eivät itseohjaudu, vaan lenkkeilyn sijasta sitä löhähtää sohvalle, ja tutkimuskirjallisuuden sijasta ope uppoutuu kiehtovaan keskiajasta kertovaan romaaniin. Mediakohua nostatti koulujen alkajaisiksi median laajasti uutisoima aihe: pieneltä yksityisen koulun alakoululaiselta oli artikkelin kertoman mukaan vaadittu aivan itse ohjaamaan omaa oppimistaan ja oppilaan oli esimerkiksi pitänyt itse laatia viikkosuunnitelmat oppimiselleen. Tätä oli edellytetty, vaikka oppilas oli kärsinyt muistiongelmista ja olisi tarvinnut tukevampaa ohjaavaa otetta. (Yle artikkeli: Antje Tolpo 16.8.2019.  Linkki ylen uutiseen itseohjautuvuudesta .) Kun mediakohu itseohjautuvuudesta ja opsista laantuu, niin nyt olisi aika kasvattajien ja kasvatuksen johdon rauhassa pohtia, minkä verran oikein on sopiva määrä itseohjautumista luokkatilanteessa. Onko alakoululainen, tai yläkoululainen itseohj...